Lintujen Tuulos

Kuva: Heikki Kolunen

Tämän jutun on kirjoittanut Heikki Kolunen. Pitkän linjan lintuharrastaja ja luonnon tarkkailija, jonka teksteissä kuuluu aito rakkaus Tuuloksen maisemiin, vuodenaikoihin ja paikalliseen luontoon. Kolusen havainnot tuovat näkyväksi sen, kuinka ainutlaatuinen ja elävä lintukohde Tuulos parhaimmillaan on.

Tuulos on lintuharrastajalle oivallinen elinympäristön. Sen saatoin todeta muutettuani Juttilan kylään eläkkeelle jäätyäni vaimoni kotitilalle. Löytyi oivallinen paikka jatkaa rakasta lintuharrastustani. Alueen metsät, pellot, pienvedet ja järvet muodostavat vaihtelevan maiseman, jossa viihtyy sekä pesiviä lintuja että muuttoaikaisia levähtäjiä. Erityisen tärkeää on vesistöjen ja kosteikkojen merkitys, sillä ne houkuttelevat runsaasti vesilintuja, kahlaajia ja muita kosteiden elinympäristöjen lajeja. Tuuloksen linnusto heijastaa hyvin eteläisen Hämeen luontoa: joukossa on tuttuja pihapiirien lajeja, metsien laululintuja sekä avoimien alueiden ja rantojen lintuja.

Kevään komeat hanhiparvet

Kuluneen kevään aikana on Tuuloslaaksossa levähtänyt jopa useita tuhansia muuttomatkalla olleita hanhia. Pääosassa ovat olleet Siperian tundralle matkaavat tundra- ja metsähanhet, vähäisessä määrin valkoposkihanhet. Ne ovat laiduntaneet vihreillä oraspelloilla päiväsaikaan ja yöksi lentäneet järven selille lepäämään. Niiden kiusana ovat olleet muutamat merikotkat – ja viljelijät ovat yrittäneet ajaa niitä kauemmas. Syksyllä ne taas palaavat poikasineen!

Alkukesän laulajia

Pitkäksi venyneen kevään vihdoin taittuessa alkukesän vehreyteen, on muuttajia saapunut meitä ilahduttamaan. Ikäväksi vain, että peltojen kiurut, kuovit ja töyhtöhyypät ovat vähentyneet kuten myös kottarainen. Sehän pesi joka talon  pihassa pöntöissä vielä vuosikymmeniä sitten. Tilalle on nyt tullut pikkuvarpunen, joka on yleistynyt vasta viime vuosikymmenellä, kun taas ennen yleinen varpunen on vähentynyt ja hävinnyt monin paikoin. Kauppakeskus Tuulosessa pesii onneksi varpusia yhdessä räystäspääskyjen, haarapääskyjen ja tervapääskyjen kanssa.

 Kaukomaiden tulijoita

Aina Intiasta saakka on muuttomatkaltaan palannut punavarpunen, jonka tuttua viheltelyä kuuluu sieltä täältä. Laji palaa omalle, edellisvuotiselle reviirilleen uskollisesti vuodesta toiseen, minkä olen voinut todeta rengastettujen lintujen avulla. Yhtä kaukaa on saapunut myös sinirinta, joka muuttomatkallaan pysähtyy säännöllisesti Tuuloslampien rantapensaikkoihin. Laji talvehtii kaukana Himalajan rinteillä, mistä on tullut suomalaisia rengaslöytöjä.

Yhtään vähemmäksi eivät jää haarapääskyt, jotka saapuivat vapun jälkeen ilahduttamaan Niittykarhun vanhaa emäntää aina Etelä-Afrikasta saakka. Vielä odotellaan viitakerttusia, taidokkaasti yöllä laulavia kerttuja. Ne säestävät

satakieltä Kyläjoen rannoilla. Nekin kaukaa Afrikasta tänne Tuulokseen saapuvia!